Israelin kaksi ja puoli vuotta jatkunut Gazan kaistan pommittaminen tuhosi rakennettua kulttuuriperintöä laajasti. Miehitetyllä Länsirannalla lokakuusta 2023 ennätysmäisesti lisääntyneet ja raaistuneet siirtokuntalaisten hyökkäykset ja Israelin tekemä palestiinalaisten maan haltuunotto uhkaa kulttuuriperintökohteita. Niitä suojellaan aktivoimalla yhteisöjä.
Satoja ainutlaatuisia arkkitehtonisia elementtejä on peittynyt Gazan kaistalla raunioiden alle. Suurin osa Gazan mamelukki- ja ottomaanien aikaisista moskeijoista on tuhoutunut, ja jotkut Israel murskasi panssarivaunuillaan. Pyhän Porfyrioksen kirkko ja latinalainen luostarikirkko vaurioituivat pommitusten seurauksena.
Israel tuhosi valtaosan Gazan museoista. Niistä merkittävin oli valtion omistama Pashan palatsi (Qasr al-Basha), jossa oli tuhansia esineitä eri aikakausilta. 1200-luvun puolivälissä rakennettu museorakennus, joka toimi vallan keskuspaikkana mamelukki- ja ottomaanien valtakaudella, tuhoutui hyökkäyksessä vuonna 2024.
Gazan kaistan eläosassa, Khan Younissa sijaiitsevan Al-Qararan museon tiimi onnistui pelastamaan kaikki esillä olleet kulttuuriperintö- ja arkeologiset esineet. He suorittivat pommituksissa vaurioituneille esineille alustavia korjauksia ja siirsivät sitten kaikki esineet merenrantaan, alueelle, jota Israel ei ollut pommittanut.
Gazan kaupungin arkeologisten kokoelmien varasto, joka perustettiin Jean-Baptiste Humbertin ja René Elterin johtaman ranskalaisen valtuuskunnan valvonnassa, oli merkittävimpiä Gazan alueen kaivauslöytöjen arkistoja. Jerusalemin evankelisen koulun hallinnon alla oleva varasto sisälsi yli kahden vuosikymmenen arkeologisen kenttätyön tulokset, jotka tehtiin tärkeimmillä alueilla, erityisesti Tell Umm Amerissa (Pyhän Hilarionin luostari) ja bysanttilaisilla kirkkoalueilla Jabaliassa.
Arkeologiset kokoelmat kattoivat useita historiallisia ajanjaksoja, erityisesti roomalais- ja bysanttilaiskaudelta aina varhaiseen islamilaiseen aikaan. Kokoelmaan kuului runsaasti keramiikkaa, kuten taloustavaroita ja säilytysastioita, geometrisia ja kasvikuvioisia mosaiikkifragmentteja kirkkojen lattioista sekä arkkitehtonisia elementtejä, kuten pylväitä ja kivipäätelmiä. Varastossa oli myös kronologiseen ajoitukseen käytettyjä kolikoita, maalattuja kipsifragmentteja seinäkoristeista sekä kristillisiä uskonnollisia esineitä, kuten liturgisia altaita ja symbolisia elementtejä.
Lisäksi varastossa säilytettiin tieteellisesti arvokkaita ihmis- ja eläinjäänteitä, joita käytettiin menneiden elämäntapojen, ruokavalioiden ja hautauskäytäntöjen tutkimiseen. Varastoitujen materiaalien kokonaismäärä oli kymmeniä kuutiometrejä, minkä dokumentoima Gazan alueen historia tuhansien vuosien ajalta muodosti ainutlaatuisen materiaaliarkiston.
Antiikkiesineiden kokoelmavarastoa uhattiin pommituksella. Kansainvälisen diplomaattisen väliintulon jälkeen tekniselle tiimille annettiin muutama tunti aikaa evakuoida kokoelmia. Suurin osa esineistä onnistuttiin siirtämään Gazan kaistan keskiosassa sijaitsevan Pyhän Hilarionin luostarin antiikkivarastoon.
Useimmat Gazan kaistan julkisista kirjastoista tuhoutuivat Israelin kansanmurhasodassa, ja satoja tuhansia kirjoja paloi niiden sisällä.
Gazan kaistan kulttuuriperinnön tuhon laajuutta kartoitetaan
Gazassa Centre for Cultural Heritage Preservation -organisaatiolle työskentelevän kulttuuriperinnön asiantuntijan, arkkitehti Mahmoud Balawin mukaan Gazan ainoa UNESCO:n maailmanperintökohde Pyhän Hilarionin luostari Gazan kaistan keskialueella on säästynyt vahingoilta.
“Israel ei toteuttanut maahyökkäystä kyseisellä alueella ja ympäröivä maasto on pääosin maatalousmaata ja lähes vailla asuinrakennuksia. Luostarissa on asunut väliaikaisesti joitakin Gazan pohjoisosasta pakkosiirrettyjä perheitä”, Balawi kertoo sähköpostitse.
Centre for Cultural Heritage Preservation (CCHP) teki vahinkoarvioinnin Gazassa heinäkuussa 2024 British Councilin kulttuurisuojelurahaston lahjoituksella. CCHP päivitti tutkimuksen yhteistyössä UNESCOn kanssa lokakuussa 2025. Parhaillaan sitä päivitetään British Councilin rahoituksella.
“Valokuvauksesta Gazassa vastaa insinööritiimi, joka arvioi vahinkoja kenttäkäynneillään. He ottavat kuvia matkapuhelimilla. Kaikki tutkimusryhmän jäsenet ovat paikan päällä Gazassa, ja asiantuntija Oxfordista toimittaa CCHP:lle satelliittikuvia vaarallisilta alueilta, paikoista, joihin tutkimusryhmällä ei ole pääsyä”, myös ICOMOS Palestinen varapuheenjohtajana toimiva Balawi kertoo.
Useat järjestöt, kuten Alliance for the Protection of Heritage (Aliph), Cultural Emergency Response (CER) ja Gerda Hankel Foundation ovat tukeneet pelastustoimia sodan alusta lähtien tähän asti. Balawin mukaan UNESCO liittyi mukaan vasta myöhäisessä vaiheessa, ja sen panos on rajoittunut viiden tuhoutuneen kohteen arkeologisten raunioiden pelastamiseen.
Museoiden osalta kansainvälinen museoneuvosto (ICOM) ei ole aloittanut toimia Gazassa. Kansainväliseltä museoyhteisöltä Balawi toivoo tukea koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen sekä arkiston rakentamiseen ja esineiden ja kohteiden dokumentoitiin, sekä aineellisia tarpeita esimerkiksi esineiden turvalliseen säilyttämiseen.
Innovatiivisten vapaaehtoisten niukat resurssit hidastavat työtä
Miehitetyllä Länsirannalla toimistoaan pitävän ICOMOS Palestinen puheenjohtaja Omar Khatib jakaa kiitosta Gazan kaistalla työskenteleville kulttuuriperintöalan ammattilaisille ja vapaaehtoisille.
“He ovat todella innovatiivisia työskennellessään hengenvaarallisissa olosuhteissa, ja ilman tarvittavaa kalustoa ja materiaaleja. Tarvittavien toimenpiteiden laajuus alkaa vasta nyt hahmottua”, kertoo Khatib puhelimessa.
Balawi listaa tarvittavien toimien prioriteettilistaa, jonka kärjessä on vaurioituneiden ja osittain tuhoutuneiden historiallisten rakennusten epävakaiden osien väliaikainen ja kiireellinen vahvistaminen ja rakennusten turvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavien romahtaneiden rakenneosien kiireellinen kunnostaminen ja jälleenrakentaminen.
Tiimit Gazan kaistalla työskentelevät lisäksi vaurioituneista rakennuksista peräisin olevien historiallisten kivien irrottamisen, keräämisen, lajittelun ja turvalliseen paikkaan kuljettamisen parissa. Balawin mukaan paikallisen henkilöstön kouluttaminen vaurioituneiden osien kiireelliseen vahvistamiseen ja muihin ensisijaisiin taitoihin on nyt tärkeää.
Hän kertoo paikallisten teknisten tiimien onnistuneen pelastamaan lukuisten historiallisten rakennusten, kuten Suuren Omari-moskeijan länsiportikon ja porttien sekä päärukoussalin muinaiset kivet, Al-Radwanin palatsin kivet, Sheikh Zakaria -moskeijan minareetin, Qashqar-moskeijan, Sheikh Al-Maghribi -moskeijan, Baptist-sairaalan huoltorakennuksen, Al-Samran kylpylän, Al-Alamin portikon kupolin, Al-Saadan kupolin, Al-Alamin kulttuuriperintökeskuksen, Al-Ghusseinin hautausmaan sekä viljamarkkinakompleksin Khan Younisissa, Gazan kaistan eteläosassa.
Lisäksi tiimi avasi uudelleen kuusi Gaza Cityn vanhan kaupungin kujia, jotka olivat olleet suljettuina viereisten historiallisten rakennusten tuhoutumisen seurauksena kertyneiden, hajallaan olevien kivien vuoksi. Myös noin kymmenen ottomaanien aikakauden talon muinaiset kivet pelastettiin.
Väliaikaisina vahvistustoimenpiteinä tekniset tiimit vahvistivat Suuren Omari-moskeijan länsiporttia, Al-Samran kylpylän jäljellä olevia osia, osia Al-Radwanin palatsista sekä Dehdeh Farahin taloa. Useita pelastus- ja restaurointihankkeita toteutettiin myös Gaza Cityn kaupungintalon päärakennuksessa, Al-Saqqa-talossa, Al-Qaysariya-markkinoilla (Gazan keskusmarkkinat) sekä Dome of Happiness -rakennuksessa, joka toimi historiallisten käsikirjoitusten keskuksena.
“Nämä saavutukset ovat merkittäviä, kun otetaan huomioon Israelin jatkuva Gazan saarto, minkä vuoksi käytössämme oleva materiaali on hyvin rajallista. Paikallisten asiantuntijoiden tiimi kehitti kalkkiseoksen käyttäen Gazan alueelta saatavia materiaaleja, ja se testattiin vastaamaan UNESCO:n restaurointi- ja konservointistandardeja.”
Tilanteessa ei sinänsä ole uutta sotaa edeltävään aikaan: 19 vuotta jatkuneen Gazan kaistan saarron aikana Israel ei ole sallinut tiettyjen koneiden, laitteiden tai materiaalien toimittamista Uudenmaan kokoiselle alueelle.
Länsirannalla tuho on hitaampaa mutta etenee
Miehitetyllä Länsirannalla israelilaiset edistävät maan haltuunottoa. He ovat sulkeneet ja ottaneet haltuun useita palestiinalaisten historiallisia maamerkkejä. Nablusin lähellä sijaitsevan Sebastian uskotaan olevan Länsirannan vanhimpia yhtäjaksoisesti asuttuja paikkoja. Myös Jordanin laakso, Al-Khalil (Hebron) ja Jerusalem kuuluvat alueisiin, joiden israelilaiset uskovat kuuluvan heille.
Itä-Jerusalemissa sijaitseva Palestiinalainen arkeologinen museo sai miehittäjältä uuden nimen Rockefeller Archeological Museum. Kaikkiaan lähes 400 palestiinalaisten historiallista maamerkkiä ja kohdetta on uhattuna.
“Yritämme saada osalle kohteista UNESCO:n virallisen statuksen kautta kriittistä suojelua”, Omar Khatib kertoo. Prosessit ovat hitaita.
Useat kohteet sijaitsevat asutuissa palestiinalaiskylissä. Khatibin mukaan kyläyhteisön aktivoiminen sekä sosiaalisten sekä taloudellisten toimien edistäminen ja kehittäminen yhteisöissä varmistaa osaltaan kohteiden säilymistä.
“Tukemillamme paikallisyhteisön ponnistuksilla kohteet pysyvät elävinä, eivätkä jää vain historiallisiksi paikoiksi. Yritämme tukea paikallisia elinkeinoja ja luoda uusia esimerkiksi turismin alalle. Palestiinalaisten yhteisöjen näkökulmasta tämä on myös vastarinnan muoto.”
ICOMOS Palestine kokoaa paraikaa yhteen Euroopan kattavaa verkostoa, joka tulee työskentelemään kollegiaalisen ja materiaalisen tuen tarjoamiseksi sekä etsimään keinoja rahoituksen varmistamiseksi kulttuuriperintö-, museo- ja arkistointityöhön Palestiinassa.
