Viimeaikaiset räjähdykset Venezuelassa, Palestiinassa, Libanonissa, Syyriassa, Iranissa, Irakissa, Somaliassa, Jemenissä ja Nigeriassa eivät ole pelkästään taantuvan Yhdysvaltain imperiumin kouristuksia. Ne ovat jotain paljon hirvittävämpää – rankaisemattomuuden aikakauden aamunkoitto.
3. tammikuuta 2026 Yhdysvallat pommitti Venezuelaa ilman provokaatiota, syytä tai oikeudellista perustetta, ja hyökkäsi sen pääkaupunkiin tappaen kymmenittäin ihmisiä. Sitten Yhdysvallat sieppasi väkivaltaisesti maan presidentin ja hänen puolisonsa, sitoi heidät, peitti heidän silmänsä ja vei heidät Yhdysvaltoihin.
Tällainen räikeä kansainvälisten lakien rikkominen haastaa toisen maailmansodan jälkeisen oikeudellisen kehyksen ytimen, joka kieltää tällaiset aggressiiviset toimet.
Tuomitsemisen sijaan hyökkäys on saanut aikaan useiden länsimaiden johtajien epäselviä vaikerruksia, YK:n pääsihteerin ylivarovaisen reaktion ja turvallisuusneuvoston jäsenten retorisen tuomion ilman minkäänlaisia toimia, sekä Yhdysvaltojen ja länsimaiden valtavirtamedian innokkaan kannustuksen.
Miten tämä on mahdollista?
Yksinkertaisesti sanottuna: todistamme rankaisemattomuuden aikakauden nousua.
Kumarassa kohti Betlehemiä
Viimeaikaiset räjähdykset Venezuelassa, Palestiinassa, Libanonissa, Syyriassa, Iranissa, Irakissa, Somaliassa, Jemenissä ja Nigeriassa sekä Punaisellamerellä, Välimerellä ja Karibianmerellä eivät ole pelkästään merkki Yhdysvaltojen hiipuvan imperiumin hetkellisistä kouristuksista.
Ne ennustavat jotain paljon karmeampaa.
Uusi maailma on syntymässä – tai ehkä pikemminkin uudestisyntymässä, sillä tilanne muistuttaa 1900-luvun alkupuoliskon kauhuja. Maailma, jota kansainvälinen oikeus tai edes perustavimmat ja yleismaailmalliset moraaliset periaatteet eivät rajoita millään tavalla. Syntymä, jonka olisi voinut ennustaa kuka tahansa, joka on kiinnittänyt huomiota imperiumin ja sen liittolaisten ja vasallien juonitteluihin viime vuosikymmeninä.
Yhdysvaltain imperiumi on ollut vuosikymmeniä kestäneellä sotapolulla, joka on huipentunut palestiinalaisten tuhoamiseen ja tämän viikon hyökkäykseen Venezuelaa vastaan. Se on ilmennyt joukkovangitsemisina ja poliisin ylilyönteinä ”huumeiden vastaisessa sodassa” turvallisuuspolitiikaksi naamioituina sieppauksina, teloituksina ja kidutuksina ”terrorismin vastaisessa sodassa” sekä monien järjestelmällisenä köyhdyttämisenä harvojen rikkauden ja vallan vahvistamiseksi. Nämä jatkuvasti laajenevat, hillitsemättömät sortamisen aallot uhkaavat meitä kaikkia.
Koska maailmassa, jossa edes kansanmurha ei ole punainen viiva, ei ole punaisia viivoja.
Rankaisemattomuuden lapsi
Tämä uusi maailma on rankaisemattomuuden lapsi.
Yli kahden vuoden ajan maailma on seurannut passiivisesti, kun Yhdysvaltojen ja Israelin akseli on riehunut Länsi-Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa verisessä valloituksen ja tuhon kierteessä.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja, Rooman perussääntö, sotaoikeus, ihmisoikeuslainsäädäntö, merioikeus, voimankäytön lainsäädäntö ovat kaikki joutuneet akselin toimien ja julistusten, sen liittolaisten ja vasallien myötävaikutuksen sekä muiden valtioiden välinpitämättömyyden jalkoihin ja raunioihin.
Toisaalta kansainväliset instituutiot, jotka perustettiin toisen maailmansodan jälkeen estämään ja torjumaan tällaisia kauheuksia ovat joutuneet akselivaltioiden järjestelmällisen korruption, pelottelun tai murskaamisen kohteeksi. Kansainvälinen rikostuomioistuin on suurelta osin lamaantunut Yhdysvaltojen laittomien pakotteiden edessä. Kansainvälinen tuomioistuin on joutunut ennennäkemättömän häirinnän ja poliittisen paineen kohteeksi.
YK:n ihmisoikeusraportoijat ovat jatkuvan panettelun ja pakotteiden kohteena. Jopa YK:n turvallisuusneuvosto on antautunut Yhdysvaltojen imperiumille, kuten käy ilmi sen marraskuussa 2025 antamasta päätöslauselmasta 2803, jossa se tukee Trumpin hallinnon täysin laittomia ja avoimesti kolonialistisia Gaza-suunnitelmia.
Länsimaiset valtiot, jotka ovat pitkään esiintyneet ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden puolustajina, eivät ole vastustaneet akselivaltioiden ylilyöntejä, vaan ovat kilvan juosseet suudellakseen keisarin sormusta ja kumartaneet sen veren peittoisia palvelijoita, jotka toteuttavat kolonialistista hankettaan Palestiinassa.
Ja kaikki imperiumin sisäiset mekanismit, joiden uskottiin rajoittavan tai hillitsevän sen valtaa, ovat osoittautuneet avustaviksi rikoskumppaneiksi. Tuomioistuimet, jotka ovat sekä poliittisesti motivoituneita että yleisesti halveksuvia kansainvälistä oikeutta kohtaan. Kongressi, joka on täysin korruptoitunut lobbaajien, yritysten ja miljardöörien toimesta, jotka ovat ensisijaisesti vastuussa Yhdysvaltojen ja Israelin rikoksista. Valtavirtamedia, joka on omistautunut täysin peittelemään imperiumin, riistoyritysten, suuryritysten ja sionistien aatteita, jotka ovat nykymaailmaa koettelevan väkivallan taustalla.
Kyllä, kansat ovat nousseet vastustamaan akselivaltioiden rikoksia ennätyksellisen suurin joukoin. Mutta heitä on kohdannut järjestelmällinen ja julma sorto imperiumin sisällä ja koko lännessä, ja jopa Länsi-Aasian valloitetuissa etulinjan valtioissa.
Tämän seurauksena akseli on nauttinut täydellisestä rankaisemattomuudesta, mikä on rohkaissut sitä yhä julmempiin tekoihin ja johtanut väkivallan kiihtyvään kasvuun. Siihen on kuulunut hyökkäyksiä Länsi-Aasian ja Afrikan maihin, lukuisia murhia, hyökkäyksiä humanitaarisiin aluksiin Välimerellä, transnationaalisia terrori-iskuja ansapommeilla varustetuilla hakulaitteilla, useiden maiden laittomia miehityksiä ja jatkuva kansanmurha Palestiinassa.
Tässä yhteydessä kenenkään ei pitäisi olla yllättynyt Yhdysvaltojen räikeästä rikollisuudesta. Se on määrännyt julmia yksipuolisia pakkotoimia, joiden tarkoituksena on näännyttää Venezuelan väestö alistumaan, useita vallankaappausyrityksiä, sarjan laittomia teloituksia Karibialla ja itäisellä Tyynellämerellä, maan öljytankkereiden kaappauksia ja niiden lastin takavarikointia, maan pommittamista ja miehittämistä sekä presidentin ja hänen puolisonsa väkivaltaisen sieppauksen.
Näin toimii rankaisemattomuus. Mitä enemmän sitä ruokkii, sitä nälkäisemmäksi se tulee. Ja maailma on ruokkinut tätä rankaisemattomuutta vuosikymmenten ajan.
Tästä rankaisemattomuudesta syntynyt hirviömäinen lapsi tuo mukanaan 1900-luvun edeltäjiensä pahimmat geneettiset piirteet: rasismin, imperialismin, kolonialismin, fasismin, sionismin, aggressiivisuuden ja kansanmurhan. Mutta nyt se on varustettu 2000-luvun kammottavilla valvontateknologioilla, vaientamismenetelmillä ja murhatekniikoilla. Tämän tappavan yhdistelmän vaikutukset tuntuvat nyt kolmella mantereella globaalissa etelässä, kun taas muu maailma horjuu kielekkeellä.
Imperiumin rikokset Venezuelassa
Jos käsityksesi Venezuelan tapahtumista perustuu länsimaisessa valtavirtamediassa uutisoituun, saat anteeksi, ettet ehkä ole tietoinen siitä, että Yhdysvaltojen hyökkäys maata vastaan ja sen toimet hyökkäystä edeltävänä aikana olivat täysin laittomia.
Oikeudellisesti tätä ei voida kutsua lainvalvontatoimeksi. Se oli pikemminkin rikollinen operaatio, josta sen tekijät, sen määränneet ja laittomia käskyjä noudattaneet tulisi saattaa vastuuseen lain edessä.
Yhdysvaltojen Venezuelassa tekemien kansainvälisten rikosten monimutkaisuus onkin hämmästyttävää laajuudeltaan.
Yhdysvaltojen Venezuelalle yksipuolisesti määräämät pakotteet ovat YK:n peruskirjan ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaan laittomia. Yhdysvaltojen tukemat vallankaappausyritykset vuosina 2002, 2019 ja 2020 olivat laittomia. CIA:n salaiset toimet maassa ovat olleet laittomia. Karibialla ja Tyynellämerellä tapahtuneet veneilijöiden murhat ovat laittomia ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaan oikeudenvastaisia teloituksia.
Yhdysvaltojen Venezuelan saarto on laiton. Yhdysvaltojen Venezuelan öljytankkereiden kaappaus oli laiton, sillä se oli YK:n peruskirjan ja merioikeuden vastainen merellinen hyökkäys ja rikkoi suvereenin koskemattomuuden ja valtion koskemattomuuden oikeusperiaatteita. Pommitukset, hyökkäys ja sitä seuranneet uhkaukset lisävoimankäytöstä ovat kaikki laittomia YK:n peruskirjan 2(4) artiklan nojalla, joka on Yhdysvaltoja sitova sopimus.
Nicolas Maduron ja Cilia Floresin sieppaukset olivat perustuslain, mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset kieltävän kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sekä kansainvälisesti tunnustetun valtionpäämiehen koskemattomuuden periaatteen vastaisia. Sieppauksen aikana käytetty väkivalta, joka perustui laittomaan pidätykseen ja johti Floresin vakaviin vammoihin, oli laiton. Sidotun Maduron julkinen esittely ja valokuvien jakaminen oli kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan laitonta. Maduron aistien riistäminen (silmien ja korvien peittäminen) oli laitonta. Ja koska hänen pidätyksensä (sieppauksensa) oli laiton, myös hänen jatkuva vangitsemisensa on kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaan laitonta.
Yhdysvalloilla ei ole uskottavaa oikeudellista puolustusta Venezuelassa tekemilleen kansainvälisille rikoksille. Sen rikkomukset ovat ilmeisiä ja sen syyllisyys on selvä. Epäilemättä tietoisena tästä se yrittää korvata kansainvälisen oikeuden omalla kansallisella lainsäädännöllään ja soveltaa sitä ekstraterritoriaalisesti, mikä on sinänsä räikeä imperialistinen teko.
Trumpin hallinto toimii näin, koska se tietää, että Yhdysvaltain lainsäädäntö on usein ristiriidassa kansainvälisten normien kanssa ja että Yhdysvaltain tuomioistuimet ovat tunnetusti sovinistisia. Tuomioistuimet ovat äärimmäisen kunnioittavia hallitusta kohtaan kansainvälisissä asioissa. Ne ovat valmiita antamaan hallitukselle laajan harkintavallan, kun se vetoaa ”kansalliseen turvallisuuteen”, ja yleensä halveksivia kansainvälistä oikeutta kohtaan (jota ne usein pilkkaavasti ja virheellisesti kutsuvat ”ulkomaiseksi laiksi”). Ne ovat myös poliittisesti nimitettyjen tuomareiden vuoksi alttiita poliittiselle vaikutukselle.
Yhdysvaltojen hallinto nojaa myös taikasanaan “puolustus”, jossa pelkästään sanojen ”terrorismi” ja sen uudemman sepitetyn serkun ”narkoterrorismin” toistaminen luo poikkeuksellisuuden tunteen ja saa siten sekä kansan että osan oikeuslaitoksesta hyväksymään tämän. Tällaisissa olosuhteissa lopputulos ei ole taattu, mutta Maduron ja Floresin mahdollisuudet oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ovat parhaimmillaankin rajalliset.
Yhteys Israeliin
Ensimmäisessä julkisessa puheessaan Yhdysvaltojen hyökkäysten jälkeen Venezuelan varapresidentti (ja nykyinen väliaikainen presidentti) Delcy Rodriguez julisti, että hyökkäyksellä maata vastaan oli ”sionistisia vivahteita”. Vaikka hän ei tarkentanut asiaa, Israelin hallinnon tuki oikeistolaisille voimille ja alueen progressiivisten hallitusten horjuttaminen on jo hyvin tiedossa. Israelin aseet, valvontateknologia, tiedustelu, koulutus ja vaikutusvalta alueen israelilaisten edustajien kautta ovat olleet vuosikymmenten ajan jatkuva piirre Latinalaisessa Amerikassa.
Israelin hallinnon johtajat ovat puolestaan riemuissaan juhlineet hyökkäyksiä ja Venezuelan presidentin sieppausta – ja ilmaisseet toiveensa, että seuraavat hyökkäykset kohdistuisivat Iraniin.
Tämä ei ole yllätys. Hugo Chávezin valinnan ja Bolivarian vallankumouksen alkamisen jälkeen yli neljännesvuosisata sitten Venezuela on vahvistanut itsenäisyyttään, vastustanut Yhdysvaltojen hegemoniaa, suunnannut öljy- ja mineraalivarojaan maan elinolojen parantamiseen ja ja osoittanut solidaarisuutta palestiinalaisten ihmisoikeustaistelulle.
Kuten aiemmin Iran, Irak ja Libya, tämä tekijöiden yhdistelmä on varmistanut Venezuelan paikan Yhdysvaltojen ja Israelin akselin tähtäimessä.
Lisäksi Israelin hallinnolla on pitkä historia hyökkäyksistä progressiivisia voimia kohtaan sekä oikeistolaisten hallintojen, kuolemanpartioiden ja diktaattoreiden tukemisesta ja konfliktien lietsomisesta Latinalaisessa Amerikassa. Vuosikymmenten ajan sen veriset sormenjäljet ovat paljastuneet Argentiinassa, Boliviassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Costa Ricassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Ecuadorissa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Haitissa, Hondurasissa, Nicaraguassa, Panamassa, Paraguayssa, Perussa ja Venezuelassa.
Tämä yhdessä alueen antikolonialististen vaistojen kanssa, selittää miksi Latinalaisen Amerikan vasemmistolaiset hallitukset suhtautuvat Israelin hallintoon inhoten. Se selittää myös miksi alueen äärioikeistolaiset liikkeet ja johtajat julistavat säännöllisesti fanaattista tukeaan Israelin hallinnolle ja sionistiselle hankkeelle, jopa keskellä Palestiinan kansanmurhaa.
Vaikka alueen progressiiviset hallitukset ovat tuominneet kansanmurhan, liittyneet kansainvälisen tuomioistuimen Israelia vastaan nostamaan kansanmurhasyytteeseen ja katkaisseet diplomaattiset suhteet hallintoon, oikeistolaiset hallitukset sekä Venezuelan oikeistolaisen opposition johtajat ovat ylistäneet Israelin hallintoa ja alistuen luvanneet entistä tiiviimpää yhteistyötä. Kuten aina, hallinto on panostanut voimakkaasti vasemmistolaisten hallitusten kaatamiseen ja oikeiston tukemiseen.
Samaan aikaan Venezuelan vastustus Israelin hallintoa kohtaan, kun se samalla hallitsee maailman suurimpia öljyvarantoja, nähdään Yhdysvaltain ja Israelin akselilla potentiaalisena esteenä niiden pahansuoville suunnitelmille sodan aloittamiseksi Irania vastaan. Iranin oma öljyntuotantokapasiteetti ja erityisesti sen tehokas valta Hormuzin salmessa (ja siten maailman energiamarkkinoilla) tekevät Venezuelan öljyn hallinnasta erityisen houkuttelevan akselivalloille, jotka valmistautuvat uusimaan hyökkäyksensä Iraniin.
Yhdysvaltojen aggressiivisen politiikan pääasialliset syyt globaalin etelän maita kohtaan ovat näin ollen Yhdysvaltojen yritysten himoitsemat mineraalivarat, kieltäytyminen alistumasta Yhdysvaltojen hegemoniaan ja vastustus Israelin hallinnon rikoksille. Venezuela on syyllistynyt kaikkiin kolmeen. Ja nämä ovat ne todelliset ”rikokset”, joista sitä syytetään.
Elämä lain jälkeen
Kansainvälisen oikeuden kehittymisen prosessi on aina ollut heikko ja keskeneräinen. Mutta vuodesta 1945 lähtien luodut suojatoimet antoivat toivoa maailmasta, jota hallitsisi ainakin osittain oikeusvaltio eikä pelkästään voima. Ja globaali konsensus oli syntynyt, jonka mukaan pahimmat rikokset – aggressio ja kansanmurha – olivat täysin tuomittavia. Yhdysvaltojen ja Israelin akseli, jota on niin usein syytetty kansainvälisen oikeuden rikkomisesta, on menettänyt kärsivällisyytensä koko hanketta kohtaan, ja Palestiinan kansanmurhan, akselin ympäri maailmaa suorittamien pommitusten ja nyt Venezuelan hyökkäyksen myötä se on julistanut maailmalle uuden järjestyksen syntyneen. Järjestyksen, jossa kaikkien on kumarrettava imperiumin edessä tai tuhouduttava.
Maailman ei ole vielä liian myöhäistä nousta vastustamaan tämän julman uuden järjestyksen syntymistä. Imperiumin sisällä ja sen ulkopuolella toimivat liikkeet voivat haastaa sen tarvittavalla kiireellisyydellä ja yhtenäisyydellä. Globaali enemmistö, jota johtavat etelän vapaat kansakunnat, voisi yhdistyä kuten 1960–70-luvuilla ja haastaa imperiumin sekä vetää periaatteellisen rajan, jonka keskiössä ovat kollektiiviset toimet rauhan, turvallisuuden, itsemääräämisoikeuden ja kaikkien kansojen ihmisoikeuksien puolesta. Valitettavasti tähän mennessä ei ole juurikaan viitteitä siitä, että näin olisi tapahtumassa.
Sillä välin Yhdysvaltain imperiumin hallinto, sen israelilainen tappelukoira ja sen alistuvien länsimaisten vasallien legioonat lähettävät maailmalle, tähtäimessään oleville kansallisvaltioille ja kaikille ulkomaisen miehityksen, kolonialististen ja rasististen hallintojen vastaisille kansoille seuraavan selkeän ja yksiselitteisen viestin: Diplomatia ei pelasta teitä. Kansainvälinen oikeus ei pelasta teitä. Yhdistyneet Kansakunnat ei pelasta teitä. Ja olette vuorossa seuraavaksi.
Craig Mokhiber
Craig Mokhiber on kansainvälinen ihmisoikeusjuristi ja entinen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun (OHCHR) New Yorkin toimiston johtaja. Erotessaan vuoden 2023 lopulla hän kirjoitti laajalti luetun kirjeen, jossa hän varoitti Gazan kansanmurhasta, kritisoi kansainvälistä reaktiota ja vaati tasa-arvoon, ihmisoikeuksiin ja kansainväliseen oikeuteen perustuvaa uutta lähestymistapaa Palestiinaan ja Israeliin.
Artikkeli on julkaistu 7.1.2026 Mondoweiss-mediassa. Käännös: Konteksti-media
