Tech For Palestine -projektin toteuttama laaja analyysi kahdeksasta länsimaisesta mediasta osoittaa johdonmukaisen rakenteellisen vinouman, joka suosii Israelin näkökulmaa ja jättää huomiotta palestiinalaisten kokemuksen, oikeudellisen kontekstin ja historialliset vääryydet.
Tech For Palestinen toteuttama Media Bias Meter -tutkimus julkaistiin marraskuussa 2025. Vertailevan tutkimuksen motiivina oli kerätä todisteita median puolueellisesta kehystyksestä, jotta havainnot voitaisiin todentaa aineiston analyysilla ja osoittaa median mahdollinen osallisuus.
Tutkimuksen aineistona oli 54 449 artikkelia kahdeksasta suuresta länsimaisesta uutismediasta Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Analysoidut mediat edustivat laajaa ideologista kirjoa, ja niiden aineistona olleet artikkelit julkaistiin 7.10.2023 ja elokuun 2025 välisenä aikana.
Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että maantieteellisestä, kielellisestä ja ideologisesta monimuotoisuudesta huolimatta Gaza-uutisoinnin narratiivi noudatti johdonmukaista mallia, jossa oli havaittavissa järjestelmällinen Israelin näkökulmaa suosiva ja palestiinalaisten näkökulmaa syrjäyttävä vinouma. Tutkijoiden mukaan tämä puolueellisuus vääristää yleisön ymmärrystä painottamalla Israelin kärsimystä, häivyttämällä palestiinalaisen kontekstin ja vahvistamalla stereotypioita.
Vinouman eri muodot uutisoinnissa
Analyysissa käytettyjä vinouman luokkia olivat läheisyysvinouma (Proximity Bias) ja sijoitusvinouma (Placement Bias), sekä pois jättämisen (Omission) ja stereotypisoinnin (Stereotyping) vinoumat.
1. Näkyvyys ja sijoittelu: Israel hallitsee otsikoissa
Näkyvyyden osalta Israel hallitsee narratiiveja ylivoimaisesti otsikoissa. Esimerkiksi The New York Times mainitsi Israelin otsikoissa 186 kertaa jokaista Palestiina-mainintaa kohden. The Globe and Mail seurasi perässä suhteella 66:1. Muun median kohdalla Israel esiintyi 11–26 kertaa useammin.
Otsikoita tarkastellessa havaittiin, että vaikka Palestiina mainittiin, viittaukset olivat usein epäsuoria. Esimerkiksi Britannian yleisradioyhtiön BBC:n 91 Palestiina-otsikosta 80 koski itse asiassa Palestiinaa tukevia protesteja. Palestiinan mainitseminen oli siis usein sivuaihe, eikä keskittynyt palestiinalaisiin ääniin, toimijuuteen tai suvereniteettiin.
Kun otsikot ja leipätekstit laskettiin yhteen, The Globe and Mail oli epätasapainoisin media suhteella 33:1 (Israel vs. Palestiina), jota seurasivat The New York Times (29:1) ja De Telegraaf (27:1).
2. Pois jättäminen: Konteksti ja oikeusvaltion periaatteet häivytetään
Tutkimuksen mukaan toimittajien käytännöissä havaittiin järjestelmällistä pois jättämisen vinoumaa (Omission Bias).
Rakenne- ja valtasuhteiden ymmärtämisen kannalta keskeiset termit, kuten ”miehitys”, ”laittomat siirtokunnat” ja ”saarto”, olivat joko täysin poissa tai rajusti aliedustettuja. Mediat välttelivät usein siirtokuntien tai siirtolaisten oikeudellista luonnehdintaa, kuten ”laiton” tai ”kansainvälisen oikeuden vastainen”. Esimerkiksi The New York Timesissa termiä ”laiton” käytettiin vain kerran 58:aa siirtokuntien tai siirtolaisten mainintaa kohden, joissa oikeudellinen konteksti puuttui.
Der Spiegel käytti 3 177 maininnasta Länsirannasta tai palestiinalaisalueista vain kahdessa tapauksessa mainintaa, joissa alueita kutsuttiin ”miehitetyiksi”.
Media mainitsi toistuvasti jutuissaan 7. lokakuuta tapahtuneet hyökkäykset, joilla oikeutettiin Israelin sotilaalliset toimet. Sen sijaan viittaukset vuoden 2007 Gazan saartoon, joka on pitkäaikainen nykyistä tuhoamiskampanjaa edeltävä taustatekijä, puuttuivat lähes täysin. Corriere della Sera viittasi ”7. lokakuuta” 215 kertaa jokaista vuoden 2007 saarron mainintaa kohden.
Kahden vuoden uutisoinnin aikana viittaukset palestiinalaispakolaisten ”paluuoikeuteen” (Right of Return) olivat lähes olemattomat: niitä oli vain 38 mainintaa kaikissa kahdeksassa mediassa. Tutkimuksen mukaan länsimaisessa diskurssissa tämä oikeus usein sivuutetaan tai sen mainitseminen käsitetään jopa antisemiittiseksi.
3. Stereotypiat ja tunteellisesti latautunut kieli
Palestiinalaiset kuvattiin hallitsevasti ”terrorismin” kehyksen kautta. Latautuneet termit, kuten ”terroristi” ja ”terrorijärjestö”, olivat yleisiä ja syrjäyttivät usein siviili-identiteetit ja humanitaariset näkökohdat.
Jopa joulukuun 2024 ja elokuun 2025 välisenä aikana, jolloin YK:n järjestöt varoittivat välittömästä massiivisesta nälänhädästä Gazassa, puolet tiedotusvälineistä (BBC, Le Monde, Telegraaf) käytti terrorismisanoja useammin kuin nälkään liittyviä termejä. Esimerkiksi Le Monde, Der Spiegel ja De Telegraaf käyttivät terrorismiin liittyviä termejä kolme kertaa useammin kuin nälänhätään liittyviä termejä. BBC käytti terrorismisanoja 66 %:ssa ja Le Monde 69 %:ssa Gaza-aiheisista artikkeleistaan.
Julmuuspropagandaa ja -tarinoita ”mestatuista vauvoista” levitettiin laajasti ilman todisteita, ja sitä hyödynnettiin yleisön raivon lietsomiseen ja kostotoimien oikeuttamiseen. Korostamalla vahvistamatonta tarinaa julmuudesta ja toistamalla sitä ilman perusteita valtavirtamedia rakensi moraalisen kehyksen, jossa Israelin kostotoimet näyttivät paitsi oikeutetuilta myös moraalisesti välttämättömiltä.
Itse ilmaus ”mestatut vauvat” oli tarkoitettu järkyttämään ja lamauttamaan. Sen oli tarkoitus vedota vanhaan dikotomiaan ”me” (Israel/länsi) vastaan ”he”, ja luomaan orientalistinen stereotypia, joka esitti arabit ”barbaareina toisina”. Tämä on uudelleenmuotoiltu versio terrorististereotypiasta tarkoituksena maksimoida palestiinalaisten epäinhimillinen. Esimerkiksi Der Spiegel ja Corriere della Sera esittivät ”mestattujen vauvojen” väitteet tosina ilman myöhempää oikaisua.
Mediat toistivat usein Israelin viranomaisten käyttämiä termejä, joita voidaan kutsua eufemismeiksi. The New York Times käytti eniten (68 mainintaa) termejä, kuten ”täsmäiskut”. Syytös ”ihmiskilpien” käytöstä toistui myös usein. The New York Times mainitsi sen 176 kertaa. Termiä ”itsepuolustus” käytettiin toistuvasti kuvaamaan Israelin sotilaallisia toimia: Der Spiegel mainitsi sen 292 kertaa ja The New York Times 243 kertaa.
Tutkimuksen mukaan toistuva itsepuolustuksen kehys saa lukijat näkemään Israelin valtiovallan reaktiivisena ja siten oikeutettuna. Tämä tapahtuu huolimatta Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) vuoden 2004 tulkinnasta, jonka mukaan Israel ei voi vedota itsepuolustukseen hyökätessään miehitettyä aluetta vastaan.
Median poliittinen suuntaus ei ennusta vinoumaa
Analyysin yllättävimpiä tuloksia oli, ettei median poliittinen suuntaus (vasemmisto, keskusta tai oikeisto) ennustanut vinouman astetta luotettavasti. Kun kaikille medioille laskettiin kokonaisvinoumapistemäärä, havaittiin, että The New York Times, Der Spiegel, The Globe and Mail ja BBC kuuluivat neljän eniten vinoutuneen median joukkoon. Niiden vinouma ylitti jopa oikeistopopulistisen De Telegraafin vinouman asteen.
Tutkijat arvelevat, että keskusta- ja vasemmistomediat, joiden yleisö saattaa kyseenalaistaa Israelin toimien moraalisuuden, saattavat yrittää ylikompensoida lieventämällä kritiikkiä tai omaksumalla Israelin kehykset säilyttääkseen ”puhdistetun” Israel-kuvan.
Analyysin perusteella kokonaisuudesta syntyy rakenteellinen vinouma, joka vääristää yleisön käsitystä Gazan tapahtumista ja Israelin teoista, epäinhimillistää palestiinalaiset ja uudelleenkehystää valtion väkivallan miehitettyä ja piiritettyä alkuperäiskansaa vastaan ”itsepuolustukseksi”. Tämä vinouma ei vain levitä disinformaatiota, vaan myös normalisoi epäoikeudenmukaisuuden ja muokkaa politiikkaa.
