Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden (IHL) mukaan “miehitetyillä kansoilla on laillinen oikeus vastustaa miehittäjää, jopa aseellisesti”. Terroristileimaa käytetään poliittisin motiivein. Hamas on poliittinen ja vastarintaan keskittyvä toimija, jonka luonnetta vapautusliikkeenä ei mitätöi mahdollinen kritiikki tietyistä teoista. Kansainväliseen lainsäädäntöön, poliittiseen kontekstiin ja miehityksen todellisuuteen perustuva näkökulma puoltaa kuitenkin sitä, että Hamasia ei tule luokitella terroristiseksi. Palestiinalaiset vastarintaryhmät ovat verrattavissa muihin siirtomaavastaisiin liikkeisiin eri puolilla maailmaa.
Kansainvälisen oikeuden viitekehyksen mukaan Hamasin (Harakat al-Muqawama al-Islamiya) kutsuminen terroristijärjestöksi ei ole juridinen tosiasia, vaan poliittinen ja mediastrategia. Kansainvälinen lainsäädäntö tarjoaa perustan, joka tunnustaa miehitettyjen kansojen oikeuden aseelliseen vastarintaan, ja näin se asettaa Hamasin poliittiseksi toimijaksi terroristiryhmän sijaan.
Lännen valtavirtamedia tukee poliitikkojen lausumia ja valtaapitävien narratiivia puhuessaan “terrorisminvastaisista” toimista, “terrorisminvastaisesta sodasta” tai “Hamasin tuhoamisesta”, minkä avulla se tuottaa suostumusta hyökkäyksille, väkivallalle, sorrolle, poissulkemiselle, dehumanisoinnille ja jopa kansanmurhalle, kuten Gazassa ja Palestiinassa nyt tapahtuu.
YK:n kanta ja kansainvälinen oikeus
Yhdistyneet Kansakunnat ei ole koskaan julistanut Hamasia terroristiryhmäksi. Hamasin ovat nimenneet terroristijärjestöksi vain tietyt valtiot, kuten Yhdysvallat, EU-valtiot, Japani ja Kanada, mutta tämä ei ole tapahtunut kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Nämä valtiot ovat nimeämisessään vedonneet muun muassa siihen, että Hamas on kohdistanut väkivaltaa siviilejä kohtaan, sivuuttaen sen faktan, että Israel on auttanut Hamasin luomisessa, ja siihen, että Hamasin perustamiskirjassa se nimesi tavoitteekseen Israelin valtion lakkauttamisen, mitä voi pitää alkuperäiskansojen oikeuksien näkökulmasta validina tavoitteena. Asuttajakolonialistisen siirtomaahankkeen legitimiteetti, joka sionistisen periaatteen mukaan tavoittelee “enemmän maata, vähemmän arabeja” on syytäkin kyseenalaistaa.
Kansainvälisen oikeuden mukaan yksittäisillä valtioilla ei ole laillista valtaa nimetä ryhmää terroristiseksi. Tällaiset yksipuoliset toimenpiteet rinnastuvat laittomiin yksipuolisiin pakkokeinoihin.
Lisäksi YK:n turvallisuusneuvosto on listannut terroristijärjestöiksi ainoastaan Washingtonin tukemat salafi-wahhabistiset ”islamistiset” ryhmät (kuten al-Qaida ja ISIS), mutta ei Hizbollahia, Hamasia tai muita palestiinalaisia vastarintaryhmiä.
Palestiinalaisten oikeus vastustaa miehitystä
Kansainvälisen oikeuden ydin sille, miksi Hamasia ei pidetä terroristina, liittyy Israelin asemaan miehittäjänä. Israel on miehittänyt Gazan, Länsirannan ja Itä-Jerusalemin sotilaallisella voimalla vuodesta 1967 lähtien.
Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden (IHL) mukaan miehitetyillä kansoilla on laillinen oikeus vastustaa miehittäjää, jopa aseellisesti. Tämä oikeus on vahvistettu useissa YK:n päätöslauselmissa, jotka tunnustavat kaikkien kansojen oikeuden taistella siirtomaa- ja ulkomaista miehitystä vastaan.
Vastarinnan laillisuudesta linjataan Geneven yleissopimuksissa ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen käytännöissä, jotka eivät kriminalisoi aseellista vastarintaa, edellyttäen että sodan lakeja noudatetaan.
Vastarintaan sekä käytännön että filosofisesta näkökulmasta erikoistunut filosofi Judith Butler on lausunut, että ”miehityksen aikana tapahtuvaa aseellista vastarintaa ei voida pelkistää terrorismiksi”, ja nostanut esille sen, että keskustelussa on huomioitava väkivallan juuret – Palestiinan suhteen pitkään jatkunut väkivaltainen miehitys, ja kolonialismi.
Tässä viitekehyksessä Hamas on poliittinen ja vastarintaan keskittyvä toimija. Sen poliittista legitimiteettiä tai luonnetta vapautusliikkeenä ei mitätöi mahdollinen kritiikki tietyistä teoista. Hamas on palestiinalainen toimija, jolla on todellista edustusta yhteiskunnassa, sillä se voitti vaalit vuonna 2006. Palestiinalaiset vastarintaryhmät ovat verrattavissa muihin siirtomaavastaisiin liikkeisiin eri puolilla maailmaa.
”Terrorismi”-leiman poliittinen käyttö
”Terrorismin” leimaa käytetään lännessä propagandavälineenä ainakin kolmella tavalla:
- Miehityksen ja apartheidin häivyttäminen: Tarkoituksena on estää maailmaa puhumasta miehityksestä ja apartheidista.
- Väkivallan oikeuttaminen: Vastarinnan tekoja käytetään oikeuttamaan Gazan siviiliväestön massiiviset pommitukset.
- Vastarinnan kriminalisointi: Sillä pyritään kriminalisoimaan kaikenlainen palestiinalainen vastarinta, oli se sitten aseellista tai jopa rauhanomaista (esim. kansalaisjärjestöt, opiskelijat, toimittajat).
Kansainvälisen lain mukaan miehityksen vastarinta on oikeutettua; se ei ole terrorismia, vaan kansan oikeus vapauttaa itsensä.
Britannissa haetaan Hamasin poistamista terroristilistalta oikeusteitse
Britanniassa on vireillä oikeudellinen hakemus, jonka tarkoituksena on poistaa Hamas hallituksen kiellettyjen organisaatioiden listalta (Proscribed Organisations) Terrorism Act 2000 -lain nojalla.
Hamas lisättiin kiellettyjen ryhmien luetteloon 26.11.2021. Tätä ennen vain Hamasin ”aseellinen siipi”, al-Qassam-prikaatit, oli ollut listalla maaliskuusta 2001 lähtien.
Hakemuksen teki Hamasin poliittisen toimiston kansainvälisten suhteiden ja lakitoimiston päällikkö Mousa Abu Marzouk. Hakemuksen keskeinen konteksti on Israelin ”kansanmurhakampanja” miehitetyllä palestiinalaisalueella. Hakemuksen mukaan Hamasin jatkuva nimeäminen terroristiksi on ristiriidassa Britannian kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kanssa ja merkitsee tukea Palestiinan kolonisaatiolle sekä sionistivaltion tekemille rikoksille.
Hakemuksessa esitetään kolme keskeistä perustetta poistaa Hamas kiellettyjen organisaatioiden listalta. Perusteet liittyvät kansainväliseen oikeuteen, ihmisoikeuksiin ja päätöksen suhteellisuuteen.
Nimäminen rikkoo Britannian kansainvälisoikeudellisia velvoitteita
Jokaisella valtiolla on velvollisuus estää kansanmurha. Hamas on ainoa tehokas sotilaallinen voima, joka vastustaa ja pyrkii lopettamaan sionistivaltion parhaillaan tekemät kansanmurhan teot ja rikokset ihmisyyttä vastaan Gazassa. Jatkuva listalla pitäminen estää palestiinalaisten pyrkimyksiä käyttää sotilaallista voimaa kansanmurhan lopettamiseksi.
Jatkamalla Hamasin listalla pitämistä Britannia on osallinen Gazassa tapahtuviin kansanmurhan tekoihin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan (kuten apartheid, vaino ja joukkotuho), sillä se pyrkii estämään ensisijaisen sotilaallisen voiman ponnistelut vastarintaan.
Listalla pitäminen on vastoin Britannian velvollisuutta poistaa kaikki esteet palestiinalaisten oikeudelta itsemääräämiseen. Koska oikeus itsemääräämiseen sisältää oikeuden käyttää aseellista vastarintaa, listalla pitäminen merkitsee apua ja tukea sionistivaltiolle sen laittoman miehityksen ylläpitämisessä.
Nimeäminen loukkaa sanan- ja kokoontumisvapautta
Hamas vetoaa proskription eli listaamisen loukkaavan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ECHR) artikloja 10, 11 ja 14.
Sananvapauden rajoittaminen: Päätös rajoittaa niiden sananvapautta, jotka tukevat (a) palestiinalaisten oikeutta itsemääräämiseen, (b) Hamasin aseellisen taistelun käyttöä tämän oikeuden perusteella, ja (c) aseellisen taistelun käyttöä kansanmurhaa, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja laitonta miehitystä vastaan.
Poliittinen syrjintä: Hamasin listalla pitäminen on poliittisesti motivoitua eriarvoista kohtelua poliittisen mielipiteen perusteella. Listalle nimeäminen oli äkillinen poikkeama aiemmasta hallituksen kannasta, joka teki eron Hamasin poliittisen ja sotilaallisen siiven välillä.
Listalla pitäminen on suhteetonta
Hamasin listalla pitäminen on hakemuksen mukaan suhteetonta, koska Hamasista ei ole uhkaa Britannialle. Hamas ei ole koskaan toiminut historiallisen Palestiinan alueen ulkopuolella, sillä ei ole läsnäoloa Yhdistyneessä kuningaskunnassa eikä se aiheuta uhkaa Britannian kansalliselle turvallisuudelle tai kansalaisille ulkomailla (lukuun ottamatta uhkaa, joka kohdistuu kaikkiin miehitykseen tai kansanmurhaan osallistuviin).
Listalla pitäminen heikentää demokratiaa, sillä se jättää huomiotta palestiinalaisten demokraattisen tahdon. Hamas voitti vuoden 2006 vapaat ja rehelliset vaalit. Listalla pitäminen uhkaa kriminalisoida kaikki palestiinalaiset, jotka äänestävät tai kampanjoivat Hamasin puolesta tulevissa vaaleissa.
Kiellettyjen organisaatioiden listalla pitäminen vaikeuttaa ja estää poliittista ratkaisua, sillä se suosii sotilaallisia ”ratkaisuja” ja estää vuoropuhelun avaintoimijan eli Hamasin kanssa. Hakemuksen lähdeaineistossa viitataan Etelä-Afrikan ANC:n ja Irlannin Sinn Féinin tapauksiin, joissa kieltojen poistaminen mahdollisti poliittisen prosessin ja johti lopulta rauhanomaisiin ratkaisuihin.
Listalla pitäminen vaikeuttaa humanitaarista apua Gazaan, sillä humanitaariset järjestöt joutuvat työskentelemään hallituksen (eli Hamasin) kanssa. Tämä asettaa humanitaarisen työn potentiaalisesti rikosvastuun uhkaan.
Koska Hamas johtaa Gazan julkisia palveluita (koulut, sairaalat, poliisi, jätehuolto), listalla pitäminen nostaa kysymyksiä siitä, ovatko nämä julkisen sektorin työntekijät – tai heidän perheenjäsenensä, jotka lähettävät heille rahaa Britanniasta – mahdollisesti syyllisiä terrorismiin liittyviin rikoksiin. Tämän tyyppinen massakriminalisaatio voi johtaa kansanmurhaan.
Lukemistoksi suosittelemme teosta Understanding Hamas: And Why That Matters (Helena Cobban, Rami G. Khouri), ja Cobbanin haastattelua YouTubessa. Lisäksi YouTubessa on Cobbanin moderoimista keskusteluista ja esitelmistä koostuva viisiosainen sarja:
Jakso 1
Jakso 2
Jakso 3
Jakso 4
Jakso 5
