Konteksti-median taustayhdistys, vuonna 2024 perustettu kansalaisjärjestö Oikeudet & Konteksti ry kokosi tiedot erityisraportoija Francesca Albaneselle hänen kesäkuussa 2025 julkaistavaa temaattista raporttiaan varten. Omassa koosteessamme, ja tässä artikkelissa, esitetty tilanne on marraskuulta 2024. Tuoreimpia tietoja esimerkiksi akateemisen boikotin osalta ei ole päivitetty.
Syksyllä 2024 YK:n erityisraportoija esitti julkisen pyynnön toimittaa tietoa eri maiden taloudellisista sidonnaisuuksista Israeliin vuodesta 1967 alkaen. Pyynnössä todetaan: ”Vuodesta 1967 miehitettyjen palestiinalaisalueiden ihmisoikeustilannetta käsittelevän erityisraportoijan Francesca Albanesen kesäkuussa 2025 ihmisoikeusneuvostolle antama temaattinen raportti on osa laajempaa tutkimusta, joka koskee yritysten, mukaan lukien rahoituslaitosten, kuten pankkien, eläkekassojen, vakuutusyhtiöiden, yliopistojen sekä yksityisten sotilas- ja turvallisuusyritysten ja asevalmistajien osallisuutta kansainvälisiin rikoksiin, jotka liittyvät Israelin laittomaan miehitykseen, rotuerotteluun ja apartheid-järjestelmään miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Raportissa tarkastellaan erityisesti yksityiselle sektorille asetettua tiukempaa huolellisuusvelvollisuutta Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) tutkinnan alkamisen jälkeen Palestiinan tilanteessa, Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) 26. tammikuuta 2024 lähtien määräämiä väliaikaisia toimenpiteitä, Kansainvälisen tuomioistuimen 30. huhtikuuta 2024 antamassa Nicaragua vastaan Saksa -päätöksessä valtioille antamaa muistutusta sekä ICJ:n 19. heinäkuuta 2024 antamaa neuvoa-antavaa lausuntoa.”
Kokosimme marraskuussa 2024 raporttiimme tietoa merkittävimmistä suomalaisista yksityissektorin toimijoista, jotka tukevat Israelin laitonta miehitystä, apartheidia ja kansanmurhaa. Tiedot suomalaisten yritysten osallisuudesta ovat pääosin saatavilla vain suomeksi, mikä tekee siitä vaikeasti kansainvälisen yleisön saavutettavia. Raportilla halusimme kuroa umpeen tämän tiedollisen aukon tarjoamalla yleiskatsauksen Suomen ja Israelin pitkäaikaisiin suhteisiin korostaen niiden osallisuutta laittomiin siirtokuntiin, aseteollisuuteen ja Israelin lobbaukseen.
Taustaa: Suomen ja Israelin suhteet ja kolonialistinen perintö
Suomen ja Israelin suhde asuttajakolonialismin kontekstissa on ymmärrettävissä sen kautta, millainen suhde Suomella on siirtokuntakolonialismiin ylipäänsä. Suomi on suhteellisen nuori tasavalta, joka on 1800-luvun lopulta ja etenkin 1900-luvun alusta lähtien muodostanut kansallista identiteettiään. Ennen itsenäistymistä Suomi oli yli 600 vuotta Ruotsin vallan alla, joka toi kristinuskon ja muodollisen koulutuksen, ja sen jälkeen hieman yli sata vuotta Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaskuntana. Suomalainen kansa asettui Suomeen vähitellen jääkauden päätyttyä 11 000 vuotta sitten. Näin ollen asettuminen käsitteenä on syvästi juurtunut suomalaiseen kulttuuri-identiteettiin ja sillä on positiivisia konnotaatioita juurtumisesta maahan, maan kehittämisestä, sitkeydestä vaikeissa olosuhteissa, työn hedelmien näkemisestä ja maasta kiinni pitämisestä.
Suomella on myös asuttajakolonialistinen rooli suhteessa saamelaisiin, joiden kotimaa Sapmi sijaitsee nykyään Luoteis-Venäjällä, Pohjois-Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomi on historian saatossa pakottanut kristinuskon ja suomen kielen saamelaisyhteisöihin ja ottanut haltuunsa alkuperäiskansan maat energia-, kaivos- ja metsätalouteen. Suomalaiset eugeniikan tutkijat ovat kaivaneet saamelaisten hautoja, tehneet kallonmittauksia ja vieneet kuolleiden saamelaisten jäännöksiä museoihin ja yliopistoihin. Suomi on harjoittanut pakkosopeutusta vallatakseen Saamen kansan maat ja vedet, perustanut asuntolakouluja saamelaislapsille ja sanelee edelleen kansallisella lainsäädännöllä, missä määrin Saamen kansa voi harjoittaa itsemääräämisoikeuttaan.
Nuorena kansakuntana Suomi on nähnyt itsensä Israelissa monin tavoin. Kahden uuden pienen valtion välinen yhteistyö keskittyy liiketoiminnan kehittämiseen, innovaatioihin, ”puolustusteollisuuteen” ja vihreään liiketoimintaan. Vuonna 2013 Suomen ja Israelin hallitukset allekirjoittivat sotilas- ja puolustusteollisuusasioissa yhteistyöstä muistion (MOU). Sopimus sisälsi salassapitolausekkeen, mikä on johtanut siihen, että suurin osa yksityisen puolustusteollisuuden yhteistyötä koskevasta tiedosta on pidetty salassa (mukaan lukien vientiluvat ja yhteistyösopimukset). Yhteistyömuistiota on jatkettu vuosina 2019 ja helmikuussa 2024, eli myös Gazan hyökkäyksen jälkeen.
Taustaa: kristillisen sionismin merkitys
Kristillinen sionismi on ollut merkittävä liike Suomessa 1800-luvun lopulta lähtien. Timo R. Stewart kuvaa teoksessaan Luvatun maan lumo, että suomalaiset kristityt matkustivat Palestiinaan, mutta “Pyhä maa” ei kuitenkaan vastannut suomalaisten sionistikristittyjen orientalistisia odotuksia: ”Sää oli liian kuuma, maa liian kuiva ja ihmiset liian epämiellyttäviä”. Syyksi he näkivät ”Jumalan kirouksen juutalaisille”, koska he eivät olleet hyväksyneet Kristusta messiaakseen. Tämä sai suomalaiset kristilliset sionistit tekemään lähetystyötä juutalaisten keskuudessa Palestiinassa nopeuttaakseen lopunaikojen lähestymistä. Israelin valtion perustaminen Palestiinan etnisen puhdistuksen (Nakba) jälkeen vuonna 1948 oli heille merkki siitä, että ”aika” oli lähellä.
Vaikka messiaaniset ajatukset Israelista eivät ole valtavirtaa melko maallisessa suomalaisessa (kristillisessä) kulttuurissa, sionismi ja ”Israelin tarina” ovat tunkeutuneet voimakkaasti suomalaiseen ymmärrykseen historiallisessa Palestiinassa sijaitsevista raamatullisista paikoista, Länsi-Aasian historiasta ja siten alueen poliittisesta todellisuudesta. Suomi osallistui Palestiinan etniseen puhdistukseen, Nakbaan, vuonna 1948 aseilla ja rahalahjoituksilla. Lisäksi vapaaehtoisia lähti Suomesta sionistijoukkoihin.
Tampella ja sen osuus Israelin laittomaan miehitykseen
Nakban aikoihin Israelilla oli haasteita luotettavien aseiden hankinnassa. Kylmän sodan jännitteet rajoittivat kansainvälistä asekauppaa Israeliin, mikä sai valtion keskittymään oman aseteollisuutensa kehittämiseen. Keskeinen kumppani tässä pyrkimyksessä oli Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy (Tampella). Toisen maailmansodan aikana lähes koko Tampellan tuotanto oli omistettu Suomen puolustusteollisuudelle, mutta sodan jälkeen asedivisioona suljettiin ja suuri osa sen kalustosta purettiin.
Linkki Tampellan ja Israelin välille syntyi Shlomo Zabludowiczin kautta. Hän oli Lodzin gheton ja Auschwitzin keskitysleirin puolalainen selviytyjä. Hän saapui Suomeen ruotsalaisten pakolaisleirien kautta vuonna 1947. Hän oli niiden keskitysleiriselviytyjien joukossa, jotka ruotsalainen kreivi Bernadotte oli pelastanut Valkoisilla Busseilla vuonna 1945. Zabludowicz oli kuullut Suomen asiantuntemuksesta tykistön tuotannossa ja halusi hankkia aseita sionistijoukoille Palestiinassa.
Zabludowicz hyödynsi yhteyksiään Tampellaan ja israelilaiseen rakennusyhtiöön Solel Bonehiin luodakseen perustan Tampellan ja Israelin väliselle aseyhteistyölle. Kesäkuussa 1950 allekirjoitettiin sopimus uuden aseyrityksen, Soltamin, perustamisesta. Soltamin muodostivat Solel Boneh ja luxemburgilainen, Tampellan omistama yritys Salgad. Salgad panosti osuutensa yritykseen teknologian, koneiden, patenttien ja lisenssien muodossa, kun taas Solel Boneh vastasi asetuotantolaitoksen rakentamisesta Israelissa. 1950-luvun alussa tarvittavat koneet lähetettiin Suomesta Israeliin, ja Soltamin aseiden ja ammusten tuotanto alkoi.
Koko 1950-luvun ajan Tampella ja Soltam tekivät tiivistä yhteistyötä, ja lähes 20 prosenttia Suomen tuon ajan asevientiluvista meni Israeliin. Israelin puolustusministeri Moshe Dayan ylisti voittoa vuoden 1967 niin sanotun kuuden päivän sodan jälkeen, kiittäen erityisesti ranskalaisia Mirage-hävittäjiä ja Tampella-tyyppisiä kranaatinheittimiä. Vuoteen 1968 asti Israel oli suurin suomalaisten asevientilupien vastaanottaja.
Asekauppa herätti huomiota Suomen tiedotusvälineissä jo 1960-luvun lopulla, erityisesti vasemmistolehdissä. Vuonna 1968 Suomen Rauhanliiton julkaisema rauhanlehti Ydin yritti paljastaa salaiset asekaupat. Sekä Tampellan johto että silloinen puolustusministeri Sulo Suortanen kiistivät syytökset. Samana vuonna Suomen ulkoministeriö asetti kiellon aseiden viennille Israeliin, joka oli määritelty ulkoministeriön taholta kriisialueeksi.
1970-luvulle tultaessa poliittinen ilmapiiri oli muuttunut yhä kriittisemmäksi asekaupan jatkumista kohtaan. Globaali öljykriisi oli lisännyt arabimaiden poliittista painoarvoa kansainvälisissä asioissa, ja yhteistyötä Israelin kanssa pidettiin diplomaattisena haittana. Tampellalle sen suhteet israelilaisiin yrityksiin alkoivat muodostaa merkittävän PR-haasteen vaikuttaen negatiivisesti yhtiön muihin, paljon taloudellisesti tärkeämpiin toimintoihin. Negatiivisen medianäkyvyyden ja kotimaisten tilausten vähenemisen vuoksi 1970-luvun puoliväliin mennessä Tampella ja Salgad sopivat yhteistyön lopettamisesta 1974. Yksityiskohdat pyrittiin pitämään salassa.
Vaikka virallinen yhteistyö päättyi, erotteluprosessi ja patenttien siirto jatkuivat vuosikymmenen loppuun asti. Zabludowicz ja Salgad olivat todennäköisesti edelleen mukana joissakin toiminnoissa, kun Tampella myi kranaatinheittimiä Ruotsiin vuonna 1976. Tampellan yhteyden päättymisen Israelin kanssa rinnalla myös Zabludowiczin rooli muuttui: hän muutti pysyvästi pois Tampereelta vuonna 1975. Hänen myöhempi omaisuutensa näyttää perustuvan henkisten omaisuusoikeuksien myyntiin Tampellan kumppanuuden purkautumisen yhteydessä.
Tampella-nimi liitettiin kranaatinheittimiin ja aseisiin, jotka oli kehitetty Tampellan suunnitelmista yhteistyössä Soltamin ja Salgadin kanssa vielä monien vuosien ajan. Tampella-brändi toi yhtiölle negatiivista julkisuutta myös virallisen kumppanuuden päättymisen jälkeen, vaikka Tampella ei saanut taloudellista hyötyä Soltamin jatkuvista asekaupoista. Yhtiön maine asekauppiaana pysyi osana sen historiaa vuosien ajan. Lisäksi aseteknologiat, jotka oli kehitetty Tampellan tuotteista, jatkoivat leviämistään maailmanlaajuisesti.
Muut Israelin miehitystä tukevat puolustus- ja puolustusteknologiayritykset
Safer Globen raportin mukaan tykistöllä on keskeinen rooli Suomen puolustusstrategiassa. Vuonna 1999 Suomi osti kuusi Ranger-droonia. Vaikka ne ostettiin sveitsiläiseltä Oerlikon Contraves AG:ltä, SIPRIn tiedot osoittavat israelilaisen IAI Malatin myyjänä, koska teknologia oli IAI:n omistama. Myöhemmin, vuonna 2003, Suomi hankki toiset kuusi droonia. Vuonna 2011 kokeisiin valittiin neljä droonijärjestelmää, ja kenttätestien jälkeen kaksi israelilaista mallia, Aeronautics Ltd:n Orbiter 2 ja BlueBird Aero Systemsin SpyLite, jäi jäljelle. Huhtikuussa 2012 puolustusministeriö ilmoitti ostavansa Orbiter 2 -droonin.
Kansainvälinen Patria tarjoaa ilmailu- ja sotilasasiakkailleen laitteita, jatkuvaa suorituskyvyn kehittämistä sekä valittuja tiedustelu-, valvonta- ja hallintajärjestelmätuotteita ja -palveluita. Patria on Suomen valtion (50,1 %) ja norjalaisen Kongsberg Defence & Aerospace AS:n (49,9 %) omistama. Patria omistaa 50 % Nammosta, ja nämä kolme yritystä muodostavat yhdessä johtavan pohjoismaisen puolustuskumppanuuden. Patrian eli osittain Suomen valtion omistaman yrityksen Nammon, josta Norjan valtio omistaa puolet, tehtaat Raufossissa valmistavat moottoreita esimerkiksi Israelin armeijan käyttämille Amraam- ja Sidewinder-ohjuksille. Patria on myös vienyt Israeliin elektroniikkaa ja komponentteja tulenjohtolaitteisiin ja teknologiaa kenttätykistöputkiin. Se tekee yhteistyötä israelilaisen Plasma Sasan ja yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin kanssa panssariajoneuvojen tuotannossa.
Nykyaikaisessa panssarintorjunnassa ohjusjärjestelmät ovat ratkaisevassa roolissa. 1990-luvun lopulla israelilainen Rafael kehitti kolmannen sukupolven panssarintorjuntaohjuksen, joka tunnetaan nimellä Spike tai EuroSpike. Spike-versiota valmistaa Rafael, kun taas EuroSpikea tuottaa Atlas Elektronik. EuroSpike on nyt saksalaisten yritysten Diehl BGT Defencen ja Rheinmetall Defence Electronicsin sekä Rafaelin yhteisomistuksessa. Suomi teki ensimmäisen oston näistä ohjuksista vuonna 2000 noin 37,2 miljoonalla eurolla hankkien SIPRIn arvioiden mukaan 300 ohjusta. Kaksi vuotta myöhemmin tehtiin lisäosto noin 21 miljoonalla eurolla arviolta 200 ohjuksesta. Ohjuksen hinnaksi arvioidaan 100 000–120 000 euroa.
Kesällä 2011 Millog Oy lähetti Suomen Spike-ohjukset Israeliin huoltoa varten. Julkisella rahalla rahoitettujen aseostojen hyväksyttävyyden parantamiseksi yli 10 miljoonaa euroa ylittäviin kauppoihin liitetään usein vastakauppasopimuksia. Tällaisten sopimusten mukaan myyjämaa sitoutuu ostamaan tavaroita ja palveluita ostajamaasta tietyn prosenttiosuuden kokonaiskaupan arvosta. Euroopan unioni on kehottanut lopettamaan tällaiset vastakauppajärjestelyt, koska ne vääristävät kilpailua markkinassa. Suomen ohjushankinnoissa Israelista käytettiin vastakauppasopimusta, jolla Israel sitoutui ostamaan tavaroita Suomesta vastineeksi.
Useat suomalaiset yritykset ovat hyötyneet näistä vastakauppajärjestelyistä. Yksi tällaisista yrityksistä on Insta DefSec, josta tuli komponenttien toimittaja Israelin puolustusteollisuudelle. Se toimitti lämpökameroita ja hakupäitä Spike-ohjuksiin. Kaksi näistä sopimuksista oli arvoltaan yli miljoona euroa, ja edellytti vientilupaa Suomen hallitukselta. Suomen tullitietojen mukaan nämä komponenttitoimitukset olivat yhteensä 6,49 miljoonaa euroa vuosina 2002–2011. Tämän seurauksena Amnesty International on raportoinut, että Suomi on Israelin toiseksi suurin ohjusteknologian toimittaja.
Toukokuussa 2012 israelilainen Elbit Systems ilmoitti myyvänsä kehittyneitä viestintäjärjestelmiä Suomen armeijalle. Nämä järjestelmät, joita ensisijaisesti käyttävät sotilaat kentällä, sisältävät radioita ja ohjelmistoja tiedusteluun ja taistelunhallintaan. Järjestelmä on osa Suomen uutta taistelustrategiaa ja tukee sen tiedustelukykyjen kehittämistä. Elbitin toimitusjohtaja Bezhalel Machlis ilmaisi ylpeytensä yhtiön tuotteista, jotka menestyivät vaativassa valintaprosessissa, mukaan lukien kenttäkokeet Pohjois-Suomessa, joka on alkuperäiskansa saamelaisten kotimaa.
Patria on osallistunut useisiin puolustukseen liittyviin tuotekehitysprojekteihin israelilaisten yritysten kanssa. Yhtiö myy panssaroituja pyöräajoneuvoja (AMV) maailmanlaajuisesti, antaen ostajien valita ajoneuvojensa aseistuksen. Safer Globen tutkimuksen mukaan tämä joustavuus johti vuonna 2007 Patrian yhteistyöhön Elbit Systemsin kanssa, joka tunnetaan miehittämättömistä tornijärjestelmistään.
Muut suomalaiset yritykset, kuten Cargotec ja Vaisala, ovat sidoksissa Israelin asekauppaan. Cargotec valmistaa sotilaskäyttöön tarkoitettuja lastinkäsittelyjärjestelmiä muun muassa konttien ja ammusten kuljettamiseen. Yhdysvaltain armeija on yksi sen suurimmista asiakkaista. Mittauslaitteiden valmistaja Vaisala on neuvotellut israelilaisen yrityksen kanssa säähavaintoteknologian myynnistä sekä siviili- että sotilaskäyttöön.
Yhteistyötä aivan viime kuukausiin asti
Sensofusion, jonka pääkonttori on Helsingissä, on edelläkävijä kehittyneissä droonitorjuntajärjestelmissä. Shin Bet osti suomalaisvalmisteisen Airfence-droonitorjuntajärjestelmän pääministeri Benjamin Netanjahun suojelemiseksi.
Elbit Systems Finland on aktiivinen puolustus-, kotimaan turvallisuus-, tiedustelu- ja muiden kaupallisten ratkaisujen sekä niihin liittyvien integrointi-, tuki- ja huoltopalveluiden suunnittelussa, kehittämisessä, myynnissä ja markkinoinnissa.
FinnGear, ArmyTukku ja MilGear myyvät israelilaisia sotilas- ja taktisia varusteita Hagorilta kuluttajille Suomessa.
Yhteistyö Israelin yliopistojen kanssa
Valitettavasti raporttia varten ei voitu kerätä kaiken kattavaa luetteloa suomalaisten yliopistojen yhteistyöstä israelilaisten yliopistojen kanssa, ja niiden yhteyksistä laittomaan miehitykseen, apartheidiin ja kansanmurhaan.
Helsingin yliopistolla on laajaa yhteistyötä israelilaisten akateemisten instituutioiden kanssa. Touko-kesäkuussa 2024 Helsingin yliopistolla järjestettiin kuuden viikon mittainen solidaarisuusleiri, joka onnistui painostamaan yliopiston johtoa keskeyttämään opiskelijavaihdon Israeliin. Yliopiston johto on kuitenkin kieltäytynyt lopettamasta akateemista yhteistyötä israelilaisten yliopistojen kanssa. Helsingin yliopisto tekee yhteistyötä seuraavien israelilaisten yliopistojen kanssa: Jerusalemin heprealainen yliopisto, Tel Avivin yliopisto, Israelin teknillinen yliopisto – Technion, Weizmann Institute of Science, Ben Gurionin yliopisto, Haifan yliopisto, Reicmanin yliopisto ja Hadassah Medical Organisation. Yhdessä Aalto-yliopiston kanssa se käynnisti hiljattain uuden 10 opintopisteen puolustusalan linkkien kehittämisen kurssin maisteriopiskelijoille. Sillä on yhteys aseisiin, kaksikäyttöteknologioihin ja tekoälyteollisuuteen, mukaan lukien Patria ja Saab, jotka toimittavat Israelille aseita ja komponentteja.
Jyväskylän yliopisto tekee yhteistyötä Bar-Ilanin yliopiston kanssa, ja on jatkanut sitä huolimatta opiskelijoiden leiristä ja aktivistien kehotuksista yhteistyön lopettamiseksi. Yliopistot tekevät yhteistyötä nanotieteen alalla.
Aalto-yliopisto on tehnyt yhteistyötä Tel Avivin yliopiston kanssa. Aalto-yliopisto keskeytti opiskelijavaihdon Tel Avivin yliopiston kanssa vuonna 2024, mutta ei johtuen sen osallisuudesta Israelin laittomiin tekoihin, vaan opiskelijoiden turvallisuusnäkökohtien vuoksi.
Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT on tehnyt yhteistyötä israelilaisten yliopistojen ja yritysten kanssa vuosien ajan osana EU:n rahoittamia tutkimushankkeita. Lisäksi kahdeksan EU:n FP7-ohjelman rahoittamaa turvallisuuskeskeistä tutkimushanketta ovat sisältäneet sekä suomalaisia että israelilaisia kumppaneita, ja viidessä niistä on ollut mukana VTT.
Turun yliopisto oli yksi Tal Avivin yliopiston FESTOS-tutkimushankkeen (2008–2010) kumppaneista.
Israelin miehityksen rahoitus
Don’t Buy into Occupation Coalition (DBIO) on listannut Nordean merkittäväksi rahoituslaitokseksi Israelin laittomalle miehitykselle vuosina 2021, 2022, 2023 ja 2024. Nordea on merkittävä rahoituslaitos Pohjoismaissa.
Finnwatch tarkasteli vuoden 2022 raportissaan Suomen suurimpien eläkerahastojen – Elon, Ilmarisen, Varman, Veritasin, Kevan ja Valtion eläkerahaston VER – sijoituksia yrityksiin, jotka toimivat Israelin siirtokunnissa, perustuen YK:n ihmisoikeusneuvoston listaan tällaisista yrityksistä. Elo oli sijoittanut eniten siirtokuntiin linkittyneisiin yrityksiin.
Muiden suomalaisten yritysten osuus Israelin laittomaan miehitykseen vuodesta 1967 lähtien
Wolt, suomalainen teknologia-alan yritys, joka tarjoaa ruoankuljetuspalveluita, toimii Jerusalemissa, mukaan lukien laittomissa siirtokunnissa Itä-Jerusalemissa. Woltilla on merkittävä markkinaosuus ruoankuljetuksissa Suomessa. Wolt teki yhteistyötä vuonna 2024 suomalaisen startup-festivaalin Slushin kanssa ja on läheisesti yhteydessä teknologiasektoriin ja Zabludowiczin sijoituksiin.
Rapiscan Systems Oy, joka sijaitsi Espoossa, tuotti turvatarkastuslaitteita. Vuonna 2012 Finnwatch raportoi, että sen laitteet oli asennettu Israelin tarkistuspisteille miehitetyllä Länsirannalla.
Merkittäviä tuonteja Suomeen Israelista ja siirtokunnista ovat muun muassa taatelit, mausteet ja yrtit, kosmetiikka, muovituotteet, SodaStream-tuotteet ja viini Israelin siirtokunnista. Alko lopetti Israelin siirtokuntatuotteiden myynnin vuoden 2023 lopussa BDS-kampanjan vuoksi. S-Ryhmä, vähittäiskaupan jätti Suomessa, myy Carrefourin tuotteita, jotka BDS-liike on listannut kohdistettuun boikottiin yrityksen osallisuudesta Israelin laittomiin siirtokuntiin.
Kokoamme raportti pyrkii tarjoamaan mahdollisimman kattavan kuvan Suomen yksityissektorin ja akatemian roolista Israelin laittoman miehityksen ja siihen liittyvien rikosten tukemisessa vuodesta 1967 alkaen.
Raportin laatimiseen on käytetty laajan verkoston tuottamaa tietoa. Kiitos BDS Finland, Sumud, Arabikansojen Ystävyysseura AKYS, Students for Palestine Finland, ICAHD Suomi, Safe Globe, Suomen Rauhanliitto ja FinnWatch.
