Huhtikuussa 2023, vain muutama päivä sen jälkeen kun Suomi oli virallisesti liittynyt Natoon, Suomi hyväksyi 316 miljoonan euron arvoisen asekaupan David’s Sling -ohjustorjuntajärjestelmän hankkimiseksi Israelilta. Päätöstä juhlittiin Tel Avivissa, mutta sen pitäisi soittaa hälytyskelloja Helsingissä. Kauppa ei ole vain poliittisesti irvokas ja vastuuton, vaan se on myös strategisesti harkitsematon, oikeudellisesti riskialtis ja perustuu markkinointiväitteisiin, jotka eivät kestä tarkastelua. Daavidin linko -kauppa on peruttava.
Kaupat Daavidin lingosta (David’s Sling) tehtiin keskellä sitä, mitä nyt yleisesti pidetään suorana lähetettynä kansanmurhana Gazassa. Tähän johtopäätökseen ovat tulleet johtavat kansanmurhatutkijat, ihmisoikeusjärjestöt, YK:n asiantuntijat, ja myös Kansainvälinen tuomioistuin ICJ pitää sitä uskottavana. Myös ulkoministeri Elina Valtonen myönsi (Yle A-Studio, 21.5.2025), että Israelin toimet Gazassa näyttävät kansanmurhalta. Asekauppojen jatkaminen kansanmurhaan syyllistyneen Israelin kanssa ei ole puolueettomuutta, vaan osallisuutta.
Kansainvälisoikeudellinen vastuu
Suomea sitovat kansainvälinen asekauppasopimus Arms Trade Treaty (ATT), jonka se ratifioi 2014, ja kansanmurhasopimus (Genocide Convention), johon Suomi liittyi YK:n jäseneksi tulonsa jälkeen vuodenvaihteessa 19591960. Molemmat kieltävät aseiden siirrot, jos on olemassa vaara, että aseita käytetään sotarikoksiin tai kansanmurhaan – tai jos niillä tuetaan olennaisesti sellaista hallintoa, joka syyllistyy tällaiseen.
Jos ICJ toteaa Israelin syyllistyneen Gazassa kansanmurhaan, Suomi voi saada kansainvälisiä oikeudellisia seuraamuksia avunannosta. Vähintäänkin kansainvälinen maineemme ihmisoikeuksien puolustajana tahraantuu pysyvästi.
Kansallinen turvallisuus vaarassa
Vaikka Daavidin linko on leimattu ”puolustukselliseksi” järjestelmäksi, se on kehitetty yhdessä yhdysvaltalaisen asejätti Raytheonin ja israelilaisen Rafael Advanced Defense Systemsin kanssa. Tämä tarkoittaa seuraavaa:
- Suomen autonomia järjestelmän ylläpidossa ja päivityksissä on Washingtonin ja Tel Avivin poliittisten päähänpistojen varassa.
- Järjestelmään voidaan upottaa julkistamattomia valvontaominaisuuksia, jotka aiheuttavat kyberturvallisuusuhan Suomen infrastruktuurille.
- Jos Venäjän kanssa syttyisi varsinainen sota, Suomi voi joutua strategisesti haavoittuvaksi, jos järjestelmä ei toimi tai sitä rajoitetaan poliittisesti.
Liioiteltuja tehokkuusväitteitä
Israelin ja Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmillä on pitkä historia liioiteltujen tehokkuusväitteiden osalta:
Patriot-järjestelmän väitettiin aikoinaan pysäyttävän 90 % irakilaisista ohjuksista, mutta myöhemmin yhdysvaltalaiset tutkimukset paljastivat sen tehon olleen vain yhdeksän prosenttia.
Israelin käyttössä olevaa Iron Dome -järjestelmää, jota usein ylistetään ”ihmejärjestelmäksi”, on kritisoitu riippumattoman todentamisen puutteesta ja harhaanjohtavista mainossloganeista – muun muassa kuvamateriaalista, jossa ohjusten itsetuho esitetään virheellisesti onnistuneina torjuntakohteina.
Daavidin linkoa markkinoidaan nyt samalla vahvistamattomalla ”90 prosentin tehokkuudella”.
Todellisuudessa näitä järjestelmiä ei ole todistettu toimiviksi korkean intensiteetin sodankäynnissä, niiden käyttö on kohtuuttoman kallista ja ne ovat usein tehottomia Venäjän kaltaisia kehittyneitä ohjusarsenaaleja vastaan.
Taloudellinen musta aukko
Vaikka Daavidin linko -järjestelmän hankintahinta on noin 316 miljoonaa euroa, kokonaiskustannukset, ylläpito ja mahdolliset lisävarusteet, voivat olla huomattavasti suuremmat, puhumattakaan sen käyttökustannuksista. Tarkkoja lukuja ei ole julkisesti saatavilla, mutta on selvää, että järjestelmän kokonaiskustannukset ylittävät alkuperäisen hankintahinnan merkittävästi.
Paitsi että kauppa sitoo Suomen yhteistyöhön ja riippuvuussuhteeseen Israelin kanssa, järjestelmän taloudellinen malli on rikkinäinen. Jokainen torjuntaohjus maksaa 650 000:sta tuhannesta miljoonaan euroa, kun taas oletettavat uhat (kuten lennokit tai tykistön kranaatit) voivat maksaa muutamista sadoista muutamiin tuhansiin euroihin. Jos Suomeen joskus hyökättäisiin kyllästystyyppisellä massiivisella ohjusiskulla, tämä järjestelmä olisi sekä taloudellisesti että taktisesti ylikuormittunut.
Ja toisin kuin markkinoinnissa annetaan ymmärtää, ei ole mitään hyvityskäytäntöä, jos järjestelmä epäonnistuu.
Israelin teknologiateollisuus on kyberturvallisuusuhka, ei kumppani
Israel vie ohjusten ja tutkien lisäksi jotain vielä vaarallisempaa: digitaalista valvontaa.
Daavidin linko -järjestelmä on muutakin kuin laitteisto: se sisältää ohjelmistopäivityksiä, diagnostiikkajärjestelmiä, viestintäverkkoja ja komentointegraatioita. Israelilaiset (tai yhdysvaltalaiset) yritykset voivat käyttää näitä kaikkia etänä tai vaikuttaa niihin. Tämä tarkoittaa, että Suomi olisi teknisesti riippuvainen maasta, jota parhaillaan syytetään kansanmurhasta ja joka on todistetusti käyttänyt valvonta- ja hakkerointivälineitä väärin kritisoijiaan vastaan.
Israelilaiset yritykset, joissa työskentelee usein armeijan tiedusteluyksikkö Unit 8200:n entisiä tiedusteluagentteja, ovat myyneet maailmalle työkaluja, joita on käytetty toimittajien, toisinajattelijoiden ja poliitikkojen tarkkailuun, hiljentämiseen ja pelotteluun.
Pegasus-vakoiluohjelmaskandaali, jossa autoritaariset hallitukset hankkivat israelilaisia ohjelmistoja ottaen kohteekseen toimittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia, ei ollut poikkeus, vaan liiketoimintamalli.
Meidän on kysyttävä: haluammeko kansallisen puolustuksemme infrastruktuurin sellaisen valtion käsiin, joka pitää aktivisteja, kriitikoita ja jopa eurooppalaisia lainsäätäjiä mahdollisina ”turvallisuusuhkina”?
Kun olemme riippuvaisia Israelista järjestelmän päivityksissä tai ylläpidossa, emme ole enää vain asiakas – meistä tulee poliittisesti sidottuja. Vaarannamme vapautemme tuomita julmuuksia, jotta Israel ei kostaisi panttaamalla tietoturvapäivityksiä, estämällä palveluja tai asentamalla valvontamekanismeja, joita emme voi havaita.
Gaza ja Länsiranta: Israelin aselaboratorio
Moraalisesti ja eettisesti synkintä asekaupassa on se, että teemme asehankintoja yrityksiltä, jotka kehittävät ja testaavat aseita miehityksen alla elävään siviiliväestöön. Israelin kenraalit kutsuvat Gazaa avoimesti sotilasteknologiansa laboratorioksi.
Jokaisesta uudesta pommituskampanjasta tulee mahdollisuus ”validoida” asejärjestelmä aseettomia perheitä, toimittajia, sairaaloita ja pakolaisleirejä vastaan.
Kun Israel sanoo, että jokin järjestelmä on ”taistelukokokeilussa testattu”, se tarkoittaa, että sitä on käytetty piiritettynä eläviin palestiinalaissiviileihin.
Näiden aseiden hyväksyminen ei merkitse ainoastaan kansanmurhan rahoittamista, vaan myös siitä hyötymistä.
Nyt ei ole aika istua aitiopaikalla
Jotkut väittävät, että sopimuksen peruuttaminen nyt loukkaisi liittolaisia tai vaikuttaisi poliittisesti hankalalta. Mutta kansanmurha ei ole poliittinen keskustelu. Tämä on moraalinen hätätilanne.
