Apartheidista puhutaan yleisemmin historiallisena asiana, ja juuri Etelä-Afrikan yhteydessä. Sen kerrotaan olevan epäoikeudenmukainen rotuerottelujärjestelmä, joka päättyi 1990-luvun alussa. Esimerkkejä apartheid-järjestelmistä löytyy kuitenkin vielä tänä päivänä muun muassa Intiasta, sekä Iranista ja Afghanistanista sukupuoli-apartheidin muodossa.
YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Israel ylläpitää apartheid-järjestelmää miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Apartheid on kansainvälisen lain mukaan rikos ihmisyyttä vastaan. Apartheid on kolonialismin ohella tärkeä juurisyy Gazan kriisille (LÄHDE).
Israelin valtion syntyä edelsi vuonna 1948 Nakbaksi (arabiasta suomennettuna ‘katastrofi’) kutsuttu etninen puhdistus Palestiinassa, jolloin yli 700 000 palestiinalaista pakotettiin väkivalloin jättämään kotinsa ja maansa. Monia palestiinalaisia tapettiin. Israelin valtion synty on liitoksissa sekä juutalaisten holokaustiin, eurooppalaiseen siirtomaahistoriaan sekä sionistisen ideologian syntyyn.
Israel juutalaisten valtiona on perustunut alusta asti juutalaisenemmistön säilyttämiseen ja etniseen eriarvoisuuteen juutalaisten ja palestiinalaisten välillä muun muassa lainsäädännössä. Israel miehitti palestiinalaisalueet kesäkuussa 1967.
Ensimmäisen 50 miehitysvuoden aikana palestiinalaisalueille muutti yli 600 000 juutalaista uudisasukasta, yli 100 000 hehtaaria maata oli omittu Palestiinasta Israelille, 50 000 kotia ja muuta rakennusta purettu ja päivittäisiä rajoituksia asetettu palestiinalaisten vapaalle liikkumiselle omassa maassaan.
Myöhemmin 1990-luvulta alkaen Hafrada-politiikan (suomeksi ‘erottaminen’) myötä apartheid-järjestelmän keinot ovat olleet systemaattisempia, esimerkiksi alueiden erotteleminen muureilla. Yksi konkreettinen apartheid-järjestelmän osa ovat systemaattiset ja laajamittaiset palestiinalaisten ihmisten, myös lasten, pidätykset sotilaslainsäädännön alla.
YK:n yleissopimus linjaa apartheidista rikoksena
Apartheidin vastainen yleissopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 30.11.1973. Se oli kansainvälisen yhteisön vastaus Etelä-Afrikassa ja Namibiassa vallitseviin rotuerottelujärjestelmiin.
Apartheid-järjestelmiä on Israelin lisäksi tänä päivänä myös esimerkiksi Intiassa, jossa hindut luokitellaan hierarkiseen kastijärjestelmään. Eniten syrjintää kokevat dalitit, ns. “koskemattomat”, jotka eivät esimerkiksi saa koskea samoihin esineisiin tai asua samalla alueella kuin ylemmät kastit. Iranin ja Afganistanin hallintojen naisiin kohdistamaa väkivaltaa ja rajoituksia on kutsuttu myös sukupuoli-apartheidiksi.
Apartheidin vastaisen yleissopimuksen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) vuoden 2022 Rooman perussäännön mukaan apartheid on rikos ihmisyyttä vastaan, kun nämä kolme kriteeriä täyttyvät:
- Hallintojärjestelmässä tehdään epäinhimillisiä tekoja.
- Yksi rodullinen ryhmä järjestelmällisesti sortaa ja alistaa toista,
- tarkoituksenaan tämän järjestelmän ylläpitäminen.
Epäinhimillisiä tekoja ovat muun muassa laittomat teloitukset, kidutus, pakkosiirrot, vaino ja perusoikeuksien sekä -vapauksien riistäminen.
Etelä-Afrikan ja Namibian apartheid-järjestelmät kaatuivat 1990-luvun alussa, koska niiden ylläpitäminen kävi kohtuuttoman kalliiksi ja niihin kohdistui kansainvälistä painetta ja boikotointia.
Mitä on apartheid?
Termi kuvasi alunperin eteläafrikkalaista järjestelmää, jossa valkoisten asuttajien muodostama vähemmistö alkoi hallita rotunsa perusteella. Kansainvälisen rikostuomioistuimen vuonna 1998 tehdyn Rooman perussäännön ja vuoden 1973 apartheidin vastaisen yleissopimuksen mukaan apartheid tarkoittaa rikosta, johon mikä tahansa maa voi syyllistyä. Apartheidista linjataan myös muissa sitä koskevissa sopimuksissa, säädöksissä ja laeissa.
”Epäinhimillisiä toimia […], joita toteutetaan systemaattiseen sortoon ja yhden rodullistetun ryhmän ylivaltaan perustuvassa hallinnollisessa järjestelmässä ja joiden tarkoitus on ylläpitää ko. Järjestelmää.”
Kansainvälisessä laissa ”rodullistettu ryhmä” voi tarkoittaa kansallista, etnistä, uskonnollista tai muuta ryhmää. Apartheid-hallinnossa on erityistä se, että se keskittyy tarkoituksellisesti tiettyjen ryhmien hallintaan ja sortoon. Tämä hallinta ei rajoitu tietylle alueelle, mutta on keskeinen osa sen hallintoa.
Apartheid-rikos on vakavimpia kansainvälisiä rikoksia.
Epäinhimilliset toimet
Ihmisryhmältä kielletään oikeus elämään murhaamalla tai aiheuttamalla vakavaa ruumiillista tai henkistä haittaa rajoittamalla vapautta tai ihmisarvoa, kiduttamalla tai alentavalla kohtelulla. Lisäksi perussäännössä ja apartheidin vastaisessa yleissopimuksessa kirjataan apartheidin sisältävän mielivaltaista pidättämistä ja vangitsemista, ryhmän totaalista tuhoamista, orjuutta tai pakkotyötä, väestön pakkosiirtoja, seksuaalista väkivaltaa, ryhmän vainoamista, ihmisten tahdonvastaista kadottamista, ryhmän osittaiseen tai kokonaiseen tuhoutumiseen johtavien olosuhteiden luomista. Siitä ei ole vielä yksimielisyyttä, ovatko kaikki kohdat olennaisia apartheid-syytteeseenpanossa.
Lisäksi apartheidiin voi kuulua toimia, joilla estetään ihmisryhmän osallistuminen maan poliittiseen, sosiaaliseen ja talous- sekä kulttuurielämään sekä tarkoituksella luotuja olosuhteita, jotka estävät ryhmän kehityksen kieltämällä perusoikeuksia ja vapauksia, kuten oikeus työntekoon, ammattiliittojen muodostamiseen, koulutukseen, maasta lähtemiseen ja palaamiseen, kansallisuuteen, vapaaseen liikkuvuuteen ja asuinpaikan valintaan, ilmaisunvapaus, kokoontumisvapaus ja vapaus perustaa yhdistyksiä.
Apartheidissa väestöä rotuerotellaan esimerkiksi erillisiin reservaatteihin ja ghettoihin, seka-avioliitot kielletään tai tietyn ryhmän edustajien omaisuutta takavarikoidaan. Apartheidin vastustajien oikeuksia ja vapauksia kielletään.
Apartheidin toteutumiseen ei tarvita kaiken edellämainitun täyttymistä. Edes Etelä-Afrikka ei tehnyt kaikkia näitä toimia. Apartheidin toteamiseksi on merkillepantavaa, että kyse ei saa olla yksittäisistä, kertaluontoisista tapauksista, vaan niiden täytyy toteutua osana laajamittaista tai systemaattista hyökkäystä tiettyä ryhmää vastaan. Toimien täytyy tapahtua yhteydessä hallintoon, joka perustuu toisen ryhmän valtaan toisen ylitse. Toimien tavoitteena täytyy olla myös kyseisen hallinnon ylläpitäminen – mutta sen ei tarvitse olla niiden ainoa tai edes pääasiallinen tavoite.
Apartheidia voi toteuttaa ilman rasistista ideologiaa. Ihmisryhmän hallitseminen taloudellisten, poliittisten tai turvallisuuteen liittyvien motiivien takia merkitsee myös apartheidia.
Toteamisesta apartheid-määritelmässä
Toteamiseen käytetään kolmea askelta:
- Yksi tai useampia epäinhimillisistä toimista toteutettuna laajamittaisesti.
- Systemaattiseen sortoon ja hallintaan perustuva hallintoinstituutio.
- Tarkoitus ylläpitää yhden ryhmän ylivaltaan perustuvaa järjestelmää.
Jos nämä kolme asiaa toteutuvat todistetusti, voidaan todeta apartheidin tapahtuvan.
Keskustelujen apartheidista täytyy perustua tähän määritelmään. Sillä, kuka on tai ei ole kansalainen, kuka voi asettua ehdolle vaaleissa tai millaisia menettelytavat ovat Etelä-Afrikkaan verrattuna, ei ole merkitystä. Kansalaisuutta ja äänioikeutta kannattaa tarkastella vain sikäli, että ne heijastelevat apartheidin ydinperiaatetta: ylivaltaa.
Apartheid Palestiinassa tarjoaa tilaisuuden ymmärtää paremmin, miten systemaattinen sorto näyttäytyy poliittisissa järjestelmissä. Palestiinalaisten kannalta apartheidin ymmärtäminen on tarpeellinen ensiaskel purettaessa järjestelmää sekä luotaessa uutta järjestelmää, jonka perusteina ovat yhteiset arvomme: vapaus, oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus.
